Pirinen Ilkka: Danse macabre-kuolemantanssi Osa 3 Valse Triste

Kuvaus

”Ile sytytti tulen saunan kiukaaseen ja haisteli tuttua tuoksua, joka muistutti häntä kotimaasta.
Puiden joukkoon oli jostain tuotu muutama tuohenpalanenkin, joka kruunasi syttyvien puiden
tuoksun. Ile katseli avonaisesta uuninluukusta, kun tuli alkoi nuolla kuivia puita. Hän lisäsi kotvan
kuluttua isompia klapeja ja jäi saunajakkaralle istumaan tuijotellakseen tulta. Se kuumotti kasvoja,
joten hän sulki luukun. Tämä oli kilttiä tulta, se oli ystävä. Ehkä syvään juurtuneet lapsuusmuistot
ajoivat ohi myöhemmästä kauheudesta, jota oli jo niin monen voimin ajettu pois hänen
takaraivostaan. Oli mukava tuntea taas, että tuli oli ystävä, jota saattoi katsella kokematta tuskaa.
Tämä tuli ei ollut riistänyt häneltä mitään”.
Muutoksen pilviä nousee taivaanrantaan asioiden jo ollessa kääntymässä hyviksi. Välillä onnikin
kukoistaa, mutta Ile ja muut joutuvat kokemaan monta luopumista. Ilmaantuu yllättäviä asioita,
joita Ile ei ollut osannut aavistaa. Lopuksi osoittautuu, että suurlähettiläs Kirkegaardkin oli
oikeassa, onni on yksinkertainen ja se on käden ulottuvilla, tai oikeastaan sylissä.
Asemamaan poliittinen tilanne kääntyy vaalien jälkeen ja pääministeriksi nousee yllätysnimi.
Tämä tyytyy kuitenkin omaksumaan vain katalysaattorin osan, vaikka onkin tehnyt ratkaisevan
muutoksen maan elämään. Hän ei hae omaa kunniaa, vaan haluaa edistää maan etua. Kirjan
kolmannessa osassa Ilen vanha elämä vetää viimeiset hengenvetonsa ja uusi elämäntilanne tuo
mukanaan visioita oikeasti paremmasta tulevaisuudesta.

Ilkka Pirinen (s. 1952) on eläkkeellä oleva mänttäläinen lääketieteen tohtori ja
yleislääketieteen erikoislääkäri. Väitöstyönsä hän teki turvapaikanhakijoiden
terveydentilasta. Nyt käsillä olevan romaanitrilogian kirjoittamisessa tarpeellisen
asiaosaamisen hän hankki työskentelemällä Suomessa monilla terveydenhuollon eri osa-
alueilla. Työtä valitessaan hän ei kaihtanut erikoisempiakaan paikkoja. Kotimaassa hän
toimi kolmen eri vankilan lääkärin tehtävissä. Ulkomailla hän työskenteli sekä Suomen
Punaisen Ristin, että kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa, Maailman
terveysjärjestön tehtävissä, ja myös ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosastolla
terveysalan neuvonantajana. Kokemusta ja ymmärtämystä pakolaisista,
turvapaikanhakijoista ja vieraista kulttuureista ylipäätään hän hankki lukuisilla työmatkoilla
eri puolilla maailmaa ja tutustuessaan aihepiiriin syvällisesti väitöskirjatyössään ja
toimiessaan pakolaisten vastaanottokeskusten lääkärinä Suomessa.

Tässä kirjassa ei haluta identifioida yhtäkään maata tai ihmisryhmää. Osa tapahtumista
on täyttä totta ja osa on kirjoittajan vapautta luoda tarinaa, joskus traagisessa
perusvireessä, mutta toisaalta kuvauksena elämän moninaisuudesta, sen hyvistäkin
puolista. Kirja ei ole pelkästään kokoelma karmeita tarinoita tai kertomuksia
onnistumisista. Se kuvaa useamman henkilön kasvua ihmisinä huolimatta monista
asioista, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta, mutta myös siksi, että joitakin asioita
tapahtui. Kirjoittaja toivoo teoksensa herättävän ajatuksia siitä, ovatko monet
käsityksemme vieraista kulttuureista ja niiden edustajista stereotyyppisiä ja jopa
tarkoituksellisesti negatiivisia. Emmekö sittenkin ole hyvin samanlaisia?

DANSE MACABRE – KUOLEMANTANSSI on kolmen teoksen kokonaisuus, jonka kolme
osaa, Bolero, Tarantella ja Valse Triste, kertovat päähenkilöiden tarinan ja kuvaa heidät
yhteen sitovan, kiintoisan toimintaympäristön, joka laajenee mannertenväliseksi. Perhosen
siipien heilunta saa aikaan myrskyn kauempanakin ja kuten niin usein, tuhoja korjataan
jälkikäteen monien toimesta.

ISBN 978-952-94-77111

Trilogian 3 osaa myydään yhteishintaan 45 euroa